H2ö oli kaikkea mitä odotin ja enemmän. Kolme vuotta tämä on kuulunut yhteen kesäni kohokohdista.
Siinä, missä muut festarit tuntuu välillä jopa suorittamiselta juostessa keikalta toiselle, h2ö:n kauneus on siinä että vaikka suurin osa artisteista on sinulle entuudestaan täysin tuntemattomia tekee uusia musiikkilöytöjä jotka ihastuttaa. Yhtenä mainittakoon niistä ruotsalainen yhtye nimeltä Tussilago. Kauniita melodioita ja meininki ja fiilis keikalla oli mitä mainioin.
Ruissalon telakka toimii aivan täydellisenä venuena H2ö:lle ja joka vuosi odotan innolla nähdäkseni mitä kaikkea uutta järjestäjät ovat keksineet. H2ö:ssä pääasiana ei ole vain artistit, vaan musiikin lisäksi myös venue, taideteokset, paikan päällä hortoileminen ja uusien asioiden löytäminen sekä ilman muuta ihmiset. Tuttuihin törmäämiseltä ei voinut välttyä ja kohtaamiset olivat toinen toistaan ihastuttavampia, ihmiset tuntuivat olevan hyväntuulisia, haikeita viimeisestä h2ö:stä sekä täynnä rakkautta. Vaikka H2ö:n loppuminen tuntuu haikealta olen kuitenkin kiitollinen kaikesta kolmesta vuodesta mitä tätä sain kokea ja että joka vuosi järjestäjät jaksoivat keksiä jotain uutta nähtävää ja koettavaa ja että festari pysyi uskollisena itselleen.
"H2Ö on tai oli suunnanäyttäjä. Viikonloppuna järjestetty tapahtuma oli kokonaistaideteos itsessään. Talkoolaisia ja festivaalia rakentamassa olleen väen ja työn määrä oli nähtävissä joka puolella aluetta. Ruissalon telakan monimuotoinen rakennuskanta oli hyödynnetty ja koristeltu viimeisen päälle. Välillä tuntui, että jokainen kulma ja jokainen tila oli saanut oman dekoratiivisen kosketuksensa - minne tahansa kääntyi katsomaan, niin edessä näki joko jonkin taideteoksen tai valosuunnittelullisen yksityiskohdan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että joku näyttää hyvältä. Kyse on siitä, että kun näkee kuinka paljon vaivaa on nähty jonkin paikan kauniiksi laittamiseen, se välittyy - ja usein se välittyy hymynä ihmisten kasvoilla. Musiikkifestivaalista voi tehdä niin paljon enemmän." "Aivan oikeutettuja kuitenkin ovat väitteet siitä, että H2ö:n loppumisen jälkeen Suomen musiikkikenttään jää aukko. H2Ö on ollut kaikki kolme elinvuottaan poikkeuksellisen mukava festivaali. Alue on muuttunut kauniimmaksi vuosi vuodelta. Kun esiintyjät eivät ole mitään suurstaroja omine pyroineen, lavoihin tehdyistä taideteoksista ei kuulu nihkeilyä."
Suosittelen lukemaan tämän, sekä tämän artikkelin koskien festivaalia. Viime vuoden kuvamateriaalini löydät myös tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti