maanantai 19. maaliskuuta 2012

Takaisin lapsuuteen

Ollaan mun kaverin kanssa katteltu nyt kaikkia vanhoja piirrettyjä. Niitä on kyllä kiva ollu kattella pitkästä aikaa! Miika, mun yks parhaimmista ystävistä, muistuttaa IHAN Aladdinia! Häiritsevää. Kai eleissä/olemuksessa on jotain samaa. Ja ulkonäössä tietty. (Ja on joo ihan okei verrata kavereitaan piirrettyihin.)




Sara lähti nyt Lontooseen, joten uusi piirrettyjenkatsomis- sekä iltalenkkikaveri wanted!

Oon lukenut näin aikuisiällä kirjaa mitä äiti on kirjottanut meidän ollessa pieniä. On ollut hauska lukea että mimmonen sitä on sit pienempänä ollut. Mielenkiintoista huomata että miten vahvasti jo vauvoilla on oma luonne ennen kuin täyttävät edes vuotta, joka sitten muokkaantuu tietenkin ympäristötekijöiden ja elämän myötä sekä varttuessa. Laitan tähänkin nyt sitten muutaman hyvän pätkän, lainattu suoraan tekstistä;

Omia sanontoja: 

Sanomus = Jos minulla on jotain asiaa.
"Yhden käden sormet" = Olen 5-vuotias.
"Ensin olin vauva, sitten pikkusisko, sitten koululainen, sitten isosiko, sitten aikuinen, sitten mummo - sitten mä lennän taivaaseen!"
"Lennart (isäni), tykkääksä musta yli puun? Mä tykkään susta yli taivaan!"
"En sanonut edes Ai, vaikka kaaduin ja sattuikin!"
"Syömälä" = Ruokala
"Märästää" = Kun pussaa, niin jää kostea jälki.

Kun joulupukki kävi meillä jouluna -90 (olin 3v) istuin hänen sylissään ja tokaisin: "Sä haiset!"

Lempisanontojani: "Eks niin?" "Ook sä ikävä mua?" "Ai niin!" "SÄ ET HUOMANNUT!"

Pienenä sanoin minusta tulevan isona syöjä ja juoja. Äiti arveli minusta tulevan näyttelijä.
Muistutin kuulemma luonteeltani sekä olemukseltani roolihahmoa "Pampula" Astrid Lindgrenin "Saariston lapset" - nimisessä kirjassa -> Olin luonnon lapsi (+ luonteva), silmätkin minulla oli elämäniloiset ja sädehtivät. Vauvana olin erittäin seurallinen; viihdyin hyvin sylissä ja juttua tuli kovasti. Olin myös erittäinen iloinen ja tyytyväinen. 

Luonteeltani en ollut pedanttinen; mikään ylettömän siisti, tarkka tai käytännön ihminen, kuten taas siskoni oli juuri tällainen. Minä olin enemmän boheemi, suuripiirteinen, ihmiskeskeinen - Janica taas enemmän asiakeskeinen. 

En vierastanut ketään. Olin vilkas, temperamenttinen, seurallinen, iloinen, voimakastahtoinen, kiltti, avoin, aktiivinen, rohkea, vähän kärsimätön. Olin erittäin pitkäjänteinen leikeissäni: sekä mielikuvitusrikas ja luova. Olin määrätietoinen ja hyvän itsetunnon omaava sekä äärettömän hellä. Olin musikaalinen, ilmeikäs, eläytyjä sekä kekseliäs (keksin leikin vaikka sormieni avulla).

Iltarukoukseni:

"Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Anna, että leikit menis hyvin ja että Aaka tottelisi ja minä oppisin syömään salaattia ja että Lennartin Helsinki menisi hyvin ja mamman lenkit menisi hyvin.. ja että mamma söisi hyvin."

Onko teillä lapsuudesta paljon muistoja tai jotain hauskoja kommelluksia mitä on tapahtunut? Me ollaan oltu tosi onnekkaita, kun ollaan vietetty koko lapsuus saaristossa. Viihdyn toki turussa, mutta kyllä se saaristo tulee mulle aina olemaan se oikea koti ja meren tuoksu jos mikä saa kotoisan olon!

Pitää tähän ny viel linkittää aiheeseen liittyvää pari loistavaa pätkää.
Iäisyyden vanhoja mutta toimii joka kerta!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

this breaks my heart....

Jelena Candolin kirjoitti...

<3